Osa 2. Punarastaan jälkeläisiä

Seuraamme tänään, kuinka arvoisan Emma Grünin jälkeläiset kasvavat ja kuka heistä on arvollisin jatkamaan jaloa kansatieteellistä koettamme.



Kaksosliemellä oli hirvittävät jälkiseuraukset, sillä Samperi halkesi kahtia vain kaksi tuntia syntymänsä jälkeen. Nyt Arnold Pyllerkin oli tyytyväinen: puolikas lapsi se olisi ruma jos joku!



Myös Tohtori Gönnler synnytti pian Samperin syntymän jälkeen. Kylmäsilmäinen tyttölapsi sai ylevän nimen Adelheid.



Kun synnyttäneet äidit vetäytyivät levolle, Heinrich Gönnler hyökkäsi Justus Hibblersin kimppuun.

"On völlig teidän syytänne, että kaksosliemi ei toiminut! Te inkompetentti, tunaroiva pölkkypää! Donnerwetter! Te tiedätte, ettei Das Partei tarvitse turhia syötettäviä!"



"Mutta mein Herr Doktor, liemihän toimi, osittain, das Kind ist wohl puolikas."

"Se ei riitä! Entä jos hän ei pysty lisääntymään?! Sie haben ehkä tuhonnut koko kokeen! Voitte olla varma, että raportoin der Führerille!"



"Dummkopf!"
"Zum Teufel!"
"Donnerwetter!!!"
"Bösendorfer!!"



Sillä välin miehensä ahdingosta täysin tietämätön Hildegard Hibblers valvoi Emman uuden lisääntymiskumppanin etsintää.



Ensimmäinen ehdokas ei tosin ollut aivan toivottua laatua.

"Ei mutta Frau Schtrawatsky, mitä te oikein ajattelette? Hänhän on pelkkä Jüngling!"
"Aber das kaula, eikö se olisi mielenkiintoinen lisä...?"
"Ei missään tapauksessa. Täysi-ikäisiä miehiä, hyvänen aika. Bitte."



Pian Madame Schtrawatsky palasikin hieman lupaavamman ehdokkaan kanssa. "Er ist aivan ällistyttävän kauhea tyyppi! Ich gratuliere teitä, gnädige Frau."
"Näillä teidän investoinneillanne voitte odottaa samaa laatua jatkossakin, meine Damen und... höö... Damen."



"Tällä kertaa en aio kyllä mitään riskieren," Emma ajatteli ja naukkasi välittömästi lemmenjuomaa.



Tällä kertaa haluttiin testata lemmenlillutinhuonetta.

"Frau Gönnler, missä ovat die Herren?"
"En tiedä, meidän täytyy nyt tyytyä siihen että meillä on aivan privat esitys täällä."



Miehet olivat toisessa osassa instituuttia, salaperäisen ovemme luona.

"Der Führer on antanut minulle tehtävän, ja minä kautta meine Hose aion sen toteuttaa kunnolla!"



"Ihre Tage ovat luetut, Hibblers! Durch ovesta, bitte schön!"



"NEEIIIINNN!! Nicht das Lechmäkasvi!! Armoa!"

"Hyvää syntymäpäivää, mein Herr. Ja hyvästi."



"Siinähän te olette, Herr Gönnler!"

"Toden totta. En kai jäänyt paitsi mistään?"



Vaikka tämä punatukkainen rastapää olikin Emmasta suorastaan hirveä, mitä schneller sitä schneller, eli asiaan vain. Los mit dem Uimapuku!



Ja vielä kerta kiellon päälle. Rasta oli unohtanut uikkarinsa kotiin, mutta eihän siitä tässä tapauksessa ollut mitään haittaa.



Samperi kasvoi taaperoksi, ja kaikkien helpotukseksi halkeaminen olikin ollut väliaikaista. Tähän mennessä siis lupaavaa.



Frau Gönnler sen sijaan oli onnensa kukkuloilla, kun heidän Hildegardistaan tuli rumaakin rumempi!



Tohtori Gönnlerin vuoro seurustella punarastaan kanssa. "Voisitteko füttern tätä meidän kasviamme, sillä on niin kovin nälkä!"



Myöhemmin Emma kärsi lupaavasta pahoinvoinnista, mutta ihmekös se jos sairastuu kun kulkee uimapuvussa ympäriinsä päivästä toiseen.



"Was ihmettä te oikein teette? Onko tämä nyt die rechte Zeit ruveta leipomaan?"

"Älkää hassutelko, Herr Doktor. Tämä on uusi reseptini, jolla varmistetaan die kaksoset."



Äääh, samperin Samperi. Siitähän tulee söpö.



Emman vatsa kasvoi sellaisiin mittoihin, että ehkäpä Frau Gönnlerin juustokakku oli kuin olikin toiminut.



Totuuden hetki! Die Moment der Wahrheit!



Ja kyllä! Kaksoset! Emman sylissä Sieglinde ja Frau Gönnlerin sylissä Brünhilde.



Sillä välin Hildegard Hibblers oli lopettanut peseytymisen, sillä hän oli masentunut miehensä kadottua mystisesti. Tämä kostautui, sillä eräänä päivänä hänen ympärillään liikkui kerta kaikkiaan niin monta hedelmäkärpästä, että Hildegard tukehtui niihin traagisesti.



Sieglinde taaperona. Tohtori Gönnler ei ole tyytyväinen, tytön piirteet ovat kovin tasapainoiset.



"Simsalabim!"

Lapset kasvavat nopeammin kun niiden päälle heittää paperisilppua, olemme kuulleet.



Voi pyhät penteleet, eikö noista lapsista saa rumia tekemälläkään?!



Hildegard johtaa edelleen rumuuskisaa. Kuinka tässä nyt näin kävi?



Emman lapset raatavat pitkiä, loputtomia päiviä kitkien kasvimaata. Hildegardilla taas ei ole muuta tekemistä kuin nauraa heille.



Tässä talossa lapset kasvavat vikkelään, epäilemättä Frau Gönnlerin keitosten ansiosta. Sieglinde ja Samperi teineinä.



Brünhilde on aivan liian kaunis jatkamaan tätä koetta. Hänen kohtalonsa on oleva surkea!



Kyllä, eiköhän Sieglinde jatka äitinsä loisteliasta perintöä.



Samperi on vanhemmiten hiukan kivestä veistetymmän näköinen, mutta ei riittävästi. Surkea kohtalo odottaisi häntäkin, vaan...!



"Kuules Samperi, tuletko lähemmäs..."

"Mutta minähän haisen hieltä. Mitä sinunlaisesi hieno neiti minusta tahtoo?"



"Minusta du bist... höm... Suloinen. Tiedätkö mitä noiden ovien takana on?"

Samperi hämmentyi kovasti. Ihmekös tuo.



Mutta on kai se pussattava jos on mahdollista, vaikka vastapuoli näyttäisikin sammakolta. Toinen vaihtoehto oli pussata siskoja, ja se nyt olisi ollut sopimatonta.

Sitäpaitsi sitten Hildegard kertoisi ehkä, mitä noiden lukittujen ovien taakse kätkeytyi!