Prologi: Leutolaakson kansatieteellinen jalostusinstituutti

Leutolaaksossa tapahtui kummia. Suurimman hallituspuolueen, Paikallisen Yleis-Liberaalin Luokattomien Yhteispuolueen (PYLLYn) lääketieteellinen alajaosto piti viikottaista kokoustaan. Puheenjohtaja, Tohtori Heinrich Gönnler aloitti hyvinharjoitellun puheensa.




"Kautta historian ovat hirmuhallitukset pyrkineet kontrolloimaan alamaisiaan, toivoneet mahdollisimman ylevää, kaunista ja työkykyistä kansaa. Olemmeko nyt kaikki sitä mieltä, että aloitamme historiallisen, mullistavan kokeilumme, jossa pyrimme jalostamaan täysin tavallisen, suorastaan ruman rodun kansoittamaan Leutolaaksoa?"
Alaisten joukosta kuului innostunutta mölinää.



"Alas ylenpalttinen kauneus! Alas liika ahkeruus! Alas 40-tuntiset työviikot!"
"Hurraa! Eläköön!"
"Rumuus! Laiskuus! Tavallisuus!"
*Lisää mölinää*



"Hyvät toverit. Malja johtajallemme, Arnold Püllerille!! Zum Wohl!!!" *kilin, kolin, klirr, slurps*

"Ja nyt hyvät toverit, saanko esitellä teille... Emma Grün!"



Ovesta astui tyrmäävän kaunis nuori nainen. Hän olisi ollut varma ehdokas seuraavaksi puoluejohtajaksi, ellei hänellä olisi ollut erästä erittäin valitettavaa ominaisuutta: Hän oli kaunis. Tyrmäävän kaunis. Suoraan sanottuna, liian kaunis. Siksi Emma olikin päättänyt uhrata vapaaehtoisesti elämänsä puolueelleen.



Tohtori Gönnler nosti uudelleen lasinsa kaadettuaan Emmalle oman. "Ja toinen malja rohkealle, reippaalle ja uhrautuvalle Emma Grünille, josta tulee uuden rodun kantaäiti! Joka niin pyyteettömästi uhraa kauneutensa ja nuoruutensa jalolle kokeellemme. Zum Wohl!!"

"ZUM WOHL!!!"