Osa 1. Postinkantajan viimeinen jako

(Pahoittelemme päähenkilöiden murteellista puheenpartta. Voitte kuitenkin ottaa asian ilmaisena opetuksena: Opi saksaa helposti ja hauskasti PYLLY-puolueen avulla!)



Tältä näyttää Leutolaakson Kansatieteellinen Jalostusinstituutti päältäpäin. Huomaamaton Instituutti sijaitsee aivan Leutolaakson reunalla, korkean muurin takana.



Huoneet ovat pääasiallisesti kahden kerroksen korkuisia. Koehenkilöiden keittiö on riisuttu ja yksinkertainen, ikkunasta näkee kehtohuoneeseen.



Ensimmäinen lisääntymishuone. Seinillä on eroottissävyistä taidetta, sänky on mukava ja riippumatto lisää jännittävyyttä (ja läpinäkyvyyttä). Seinien ja katon laventelinsävy on valittu huolellisesti edistämään lisääntymisprosessia.



Tarkkailuhuoneesta voi seurata, kuinka lisääntymisprosessi etenee. Lisäksi sänky ja riippumatto on varustettu hedelmällisyysanturein, jotka kertovat 99% varmuudella hedelmöityksen onnistumisen. Tohtori Amanda Gönnler on erityisen ylpeä tästä saavutuksestaan.



Koska on odotettavissa, että koehenkilöiden ja heidän jälkikasvunsa määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan, instituutin keskellä on valtava kasvihuone koehenkilöiden työharjoittelua varten. Katto on myös ainoa tapa nähdä ulos instituutin sisältä: läpinäkyvät ikkunathan voisivat lisätä hinkua karata katsomaan, miltä ulkomaailmassa näyttää.
Kasvihuoneen jokainen seinä on läpinäkyvä, jotta koehenkilöiden käytöstä voidaan tarkkailla joka hetki.



Tässä on lisääntymishuone 2. Mikäli ensimmäinen huone ei tuota tulosta eivätkä koehenkilöt lämpiä toisilleen riittävästi, huolella kalibroidun Lemmenlilluttimen(tm) pitäisi hoitaa homma kotiin.



Koehenkilöiden makuuhuone. Täällähän ei irstailla.



Kylpyhuone joukkosuihkuineen. Yksityisyydestä on turha haaveilla tässä instituutissa!



Ja sitten tämä salaperäinen ovi. Instituutista lähdetään pois vain ja ainoastaan tämän kautta.



Oven takana odottaa iloinen yllätys! Ja ehkä kakkupala.



Emmaa jännitti kovasti ensimmäisen isäehdokkaan tapaaminen. Sopivien kandidaattien valinnan suoritti Madame Schtrawatsky, yhteisönsä hylkimä mustalaisennustajatar, joka oli jostain syystä kasvattanut itselleen häilyväiset tuntosarvet: joskus ne näkyivät, joskus eivät. Tässä kuvassa kävi huono tuuri.



Madame Schtrawatskyn käskystä vartijat raahasivat tainnutetun postipojan huoneeseen. Tohtori Gönnler ja neiti Grün katselivat häntä arvostellen. "Schrecklich genug, eikö totta, Fräulein?" "Jawohl, Frau Doktor, luulen että hän kelpaa. Otan sitten vain Liebesjuomaa..."



"Taianomainen hetki, nicht wahr? Tunnen aivan kuin olisin tuntenut teidät iäisyyden. Menkäämme ja lisääntykäämme!"

Postinkantaja hämmentyi kovin, mutta tämä kummallinen suorapuheinen nainen tuoksui niin hyvältä, että hän huomasi tottelevansa naista ajattelematta asiaa sen kummemmin.



"No nyt he uskaltavat jo küssen. Meneekö tässä vielä sehr kauan? Minun pitäisi mennä zum Toilett."

"Kärsivällisyyttä, rakas Doktor Hibbels! Unser rakkausseerumi on pettämätön."



"Oletteko nyt aivan varma että tämä toimii? Heillähän on vielä die Kleider päällä!"

"Rauhoittukaa nyt, mein Herr Doktor. Saatte aivan varmasti nähdä vielä paljasta pintaa!"



"Katsokaa nyt, nyt se toimii! Sitten vain tarkkailemme hedelmällisyyssensoria. Anturit ovat völlig testatut, meidän pitäisi kuulla ein kleines Liedchen jos ja kun Fräulein Grün hedelmöittyy."

"Gut, gut. Mutta pitäisikö meidän poistaa peitot?"



Sävelmää ei kuulunut! Koska hedelmällisyyssensori on lähes idioottivarma, Tohtori Gönnler kuulutti mikrofonin kautta huoneeseen: "Fräulein, testatkaapa vielä riippumattoa. Mittariemme mukaan hedelmöitystä ei vielä tapahtunut."

Tuumasta toimeen, hölmistynyt postinkantaja ei ehtinyt sanoa juuri mitään ennenkuin hänet siepattiin hurjaan pyöritykseen.



*Plin-pliplom-plim, plim-plom!*

Tohtori Amanda Gönnler säntäsi huoneeseen niin liikuttuneena, että suorastaan rutisti ensimmäistä koehenkilöään. "Ah, kuinka loistavaa, Fräulein, nyt te olette schwanger! Antakaa kun hankkiudumme eroon nyt tästä postiljoonista niin Sie können mennä lepäämään."



"Niin, Herr Postiljon, jos tulette mit mir, niin saatte vaatteenne takaisin ja pääsette pois, ihan pienten muodollisuuksien jälkeen."

Emma alkoi jo tuntea rakkausseerumin vaikutuksen heikkenevän, ja hänkin toivoi pääsevänsä mahdollisimman pian katselemasta tuota yököttävää miehenkuvatusta. Mihin hän oli oikein päänsä pistänyt?



"No niin, sitten vain durch tästä ovesta, bitte! Siellä ovat vaatteenne ja myös hieman naposteltavaa."

"Kiitos kovasti, Fr... öh, rouva...?"



"Niin, naposteltavaa meidän pienelle Nautakasvillemme..." Naureskeli tohtori Gönnler poistuessaan oven luota.




RÖYH!

Nautakasvi oli tyytyväinen, ja Gönnlerien toinen, elintärkeä eliksiiri olisi pian valmista.



"Kuulkaa, Herr Gönnler, pitäisikö meidänkin harkita lisääntymistä? Että työllämme olisi sitten jatkaja?"

"Aber Frau Gönnler, tiedättehän te, että me voimme jatkaa työmme loppuun asti Laganophyllis Simnovoriin avulla."

"Niin aber... Meidän täytyy näyttää hyvää esimerkkiä."

"No hyvä on. Tämän kerran sitten."



"Ach! Ja, ja, schneller, schneller, Herr Gönnler!!"



Emma Grün näytti itse esimerkkiä tuleville sukupolville aloittamalla viljelykset.



"Koskakohan das Kind potkaisee ensi kerran?"

"Jospa vain odotamme tässä, ehkä voimme sen ennen pitkää fühlen."



"No nyt! Näittekö kuinka mein Bauch oikein hytkähti!"



Tohtori Heinrich Hibblersin vaimo, Tohtori Hildegard Hibblers tarkkaili kasvihuoneen tuotteita. "En oikein usko, että näistä on vielä syötäväksi. Ei edes lisäaineiksi kokeisiimme! Kuinka hyödytöntä!"




Synnytyshetken lähestyessä Emma siirrettiin lapsenpäästöhuoneeseen. Hän oli juonut ahkerasti raskauden aikana kaksoslientä, jotta geenien siirtyminen maksimoituisi.



"Endlich!" Huudahti Frau Doktor Hibblers.
"Iiiiiaaaaaccchhhhh! Aaaauuuuaaa!!!" Huusi Emma Grün.

Herrat Hibblers ja Gönnler suhtautuivat tilanteeseen tieteellisellä vakavuudella.

"Mein Gott, tut es todellakin noin weh?" Huolestui rouva Gönnler.

"Äkkiä nyt, minun täytyy mennä pitämään puhetta", tuhisi puoluejohtaja Püller.



Lapsi syntyikin melko nopeasti, mutta kaikkien suureksi pettymykseksi munasolun halkaisemiseen suunniteltu kaksosliemi ei ollutkaan toiminut. "Ei edes kitalakihalkiota," harmitteli Arnold Püller.
Valtavan pettymyksen vuoksi poikalapsi sai nimen Samperi. "Kasvakin sitten isoksi ja rumaksi," Emma leperteli pojalle.

Jotakin täytyisi tehdä tälle asialle! Kaksosliemen toimivuus täytyisi ehdottomasti varmistaa seuraavan kandidaatin kohdalla!